"Life is a wave, catch it."

Kun on auttamattoman huono kirjoittamaan kuulumisia edes itselleen ylös, voi olla, että blogin näkee kuolevan ennen kun se edes pääsee kunnolla alkuun. Lisäksi takaraivossa siintää pelko vauva.fi sivuston keskustelupalstojen puhutuimman tittelistä, koska tyyli, naama tai ajatukset ei pääse oikealle tasolle. Onnekseni taidan kuitenkin kirjoittaa vähän eri aiheesta kun yleensä sinne keskusteluaiheeksi päätyvät blogikirjoittajat.

Tunnustan, että blogi on yksi luova tapa laiskotella kuulumisten jakamisessa. Tänne voin kirjoittaa kaikki yleiset kuulumiset kaikkien kummien kaimojenkin luettavaksi, eikä tarvitse epätoivoisesti muistutella itseään kirjoittamaan kaikille kuulumisia kaipaileville. Salaisuuksia voi sitten jaella muutamille erityisille.

Tänään kirjoittelen jo Linzistä käsin. Ensimmäiset kaksi päivää on hurahtaneet nopeasti kaikkea mahdollista (ja ehkä mahdotontakin) hankkiessa, kaupungin vilinää ihaillessa ja saksaa sopertamassa. Tänään aamulla Facebookissa odotti hämmentävän huikeita avuntarjouksia täällä Ylä-Itävallassa asuvilta suomalaisilta ja kaikki astioista pyykinkuivaustelineeseen hoituukin helposti. Täällä kotona piti olla keittiöastioita, mutta saipa huomata, että keittiöastiat on vähän suhteellinen ja avoin käsite, eikä muutamalla lautasella ja paistinpannulla välttämättä ihan kovin pitkälle pääse. Varsinkaan kun keittiössä ei ole uunia.

Asun pienessä huoneessa opiskelija-asuntolassa ihan lähellä pääostoskatua. Liikuttava pieni makkari, jossa on oma vessa ja suihku. Keittiön jaan kaikkien saman kerroksen tyyppien kanssa, joita tällä hetkellä on varmasti ainakin yksi, syödessä saatoin nähdä toisen.

Täällä tuoksuu ja kuulostaa vähän Sveitsille, vaikkakin kielen kanssa saa totutella, sillä aksentti on ihan omanlaisensa. Linz on Itävallan kolmanneksi suuri kaupunki ja sijoittuu Ylä-Itävallan alueelle. Ylä-Itävalta on osavaltio ja Linz toimittaa sen pääkaupungin virkaa. Kaupunki on tällaiselle pikkukylän tytölle valtavan suuri, mutta ilmeisen helppo. Ihmiset iloisia ja tonava kiiltää kirkkaana muutaman kadun päässä. Päivät on olleet lämpimpiä ja toivottaneet tervetulleeksi tänne sacher-kakun ja wienerschnitzelin maahan.

Ensimmäinen päivä meni vähän improvisoiden (vessapaperi pyyhkeen virkaa toimittaessa oli varsin erityinen kokemus) ja toinen päivä jo melkein rutiinilla. Jännää ja hauskaa nähdä mitä vaihtojutut tuovat tullessaan.

Itävaltalaisin terveisin,

Wiederschauen!

Ps. Pieni trivia Linzistä, jonka itsekin opin vasta tänään: Hitler vietti lapsuutensa päivät Linzissä ja ilmeisesti viimeisiin päiviinsä asti piti kaupunkia kotikaupunkinaan.