"Saunassa, alasti, saat sinutella, ei silloin kuulu olla muodollinen."

 

Takana on 11 tunnin kylpyläreissu ja täytyy sanoa, että Itävaltalaisessa kylpylässä alkaa suomityttöäkin punastuttaa. 

Pukutila on kaikille. Ujostellen katselet ympärillesi, etenkin sitä takana seisovaa vanhempaa herrasmiestä ja kysyt nolostellen, että ”Tässäkö nämä vaatteet vaihdetaan?” Ohimennen huikattu ”On tuolla pukukoppikin mutta…” saa riisuutumaan nopeasti ja tehokkaasti ja jatkamaan kylpylän puolelle. Tavaroille, erityisesti eväille, pitäisi löytyä paikka. (Kyllä, kylpylään otettiin omat eväät mukaan.) Paikka löytyy ja lähdetään katselemaan tropiikkia muistuttavaa paikkaa, jossa uima-altaan baaritiskillä on jo tungosta. Keskellä uima-allasta on akvaario, jossa Nemo kavereineen uiskentelee.

Huokaiset helpotuksesta. Ainakin täällä kaikilla on jotain päällä. Uima-allas jatkuu pyöröovista ulos, jossa kontrasti lämpimän veden ja viileän ilman välillä saa ihon kipristelemään mukavasti. Pojat haluaa liukumäkiin ja muut päättävät jatkaa matkaa saunomaan. Saunaan mennään kotoisasti alasti, ihan kaikkien kanssa. Siellä istuttiin vieri vieressä, miehet ja naiset. Hämärässä saunassa voi ottaa vähän rennommin ja kuvitella olevansa kotona. Vähän tosin hämmensi keskellä saunaa lipun kanssa pyörivä oikean elämän saunatonttu. Lippu liehui jokaisen löylynheiton välissä ja levitti kuumaa ilmaa ympäri saunaa. Koska kyseessä oli merisuolasauna, välillä käytiin hieromassa kourallinen merisuolaa kroppaan ja jatkettiin saunomista. Jääpalat sihisivät kiukaalla ja kylmensivät käsiä mukavasti. Suomalaiset saunat alkaa tuntua tähän verrattuna vähän alkukantaisilta ja itävaltalaisissa saunoissa tehdään jo melkein taidetta.

 

Saunasta palaat sisälle ja suunnittelet seuraavaa siirtoa. Katselet ympärillä pyöriviä alastomia ihmisiä ja pääsee hermostunut kikatus. On ihan pakko varmistaa, että täälläkö ollaan siis kaikkialla nyt alasti. Joo. Tällä puolella ollaan alasti. Uima-altaissa. Saunoissa. Kaikkialla. Muutaman kerran porealtaassa kun satut kääntämään päätä väärään aikaan ja maisemaa peittää jonkun paljas takapuoli, alkaa loppuajasta taivaalle tuijottelu jo särkeä niskoja. Toisaalta, kun poreet kunnolla alkavat heilutella, sitä pitää jalat ristissä ja kädet visusti sylissä ja toivoo, että se ruumiinosa joka nyt karvaisena hinkkaa jalkaa vasten on vaan vieressä istuvan vanhan herran sääri.

Välillä käyt lepuuttamassa silmiä makoilupaikalla ja maistelet eväitä. Ja okei, katselet hämmentyneenä päiväuniaan nukkuvia ihmisiä. (Ehkä enenmmän hämmentää se, että kylpylässä on varattu päiväunille myös oma huone.)

Kokeiltava on vielä ainakin merisuolaporekylpy, hunajasauna ja VIMO-creamsauna. VIMO-creamsaunaan mennessä alkaa vähän kaivata merisuolasaunan hämäryyttä. Siellä istutaan ihan kirkkaassa päivänvalossa toisiaan vastakkain. Onneksi vieressä on ikkuna, jonka maisemat kummasti miellyttävät koko saunomisen ajan. Rasvat voidellaan pitkin poikin ja taas keskellä heiluu lippunsa kanssa eräs saunatontun elävistä kavereista (kun on ensin yrittänyt raukoille suomalaisille ohjeistaa kuinka pyyhe kuuluu asetella lauteille oikein). Viimeisenä vuorossa on vitamiinisauna, jossa tarjoillaan hedelmiä kesken saunomisen. Hämärä peittää suomalaisten hämmentyneet kasvot, kun joukko itävaltalaisia naureskelee saunatontun ja saunojien vitseille. Muutama sanan sieltä täältä ei ihan avaa asiayhteyttä, ainakaan toivottavasti.

Luonnollisesti on pakko käydä kokeilemassa myös lasten puoli. Kesken vesiliukumäkikierroksen merirosvoshow alkaa ja nipin napin selviät kaikista pommeista. Yksi vesiliukumäistä vie pimeän ja sumuisen luolan läpi ulos viileään ilmaan. Lienee tarpeetonta sanoa, että ehkä muutaman kerran meinaa iskeä paniikki pimeässä putkessa kohti tuntematonta.

Illan viimeiset tunnit vietät hämärästi valaistussa ulkoilma-altaassa. Nyt kun kaikki alastomat kohtaamiset on käyty, yrität vältellä kaikkia niitä romanttisesta valaistuksesta ja toisistaan intoutuneita pariskuntia, ja keskustella kaverin kanssa maailman menosta samalla, kun kumpikin tuijottelee vihreäksi värjääntynyttä vettä.

Takana on siis päivä uusia kokemuksia ja rentouttavaa vedessä lillumista. Kunhan tämä vauvanpyllynpehmeä iho tästä suoristuu, voi ehkä harkita uutta reissua kylpylämaailmojen mekkaan. Ainakin harjoittelemaan sitä alasti saunomista, tai saunomista ylipäätään. Kokematta jäivät kuitenkin vielä esimerkiksi siirappisauna, kuusisauna ja Finnsauna. 

Ensin täytyy ehkä kuitenkin puhdistella vähän verkkokalvoja ja olla tyytyväinen, että seuraavaan muutamaan viikkoon ei tarvitse katsella muuta kun omaa paljasta takapuolta.

Auf Wiederschauen!

Gelato in Gondola.

Kuvittele suloisesti lämmittävä aurinko, vieno tuuli, herkullinen pizza ja maistuva jäätelö. Kuuntele äänekkäästi käytyjä keskusteluita ja yritä arvata onko keskustelua johtava vihainen vai vain innostunut. Katsele likaisen turkoosina lainehtivaa vettä, jota pitkin veneet, gondolat ja laivat hiljalleen seilaavat. Haista kaikki ilmassa leijuvat tuoksut. Sulje silmät ja nauti.

Takana on parin päivän reissu Venetsiassa ja kyllähän kaupunki täytti kaikki odotukset. Asuimme manner-Venetsian puolella, Maestressa. Alkuun meitä vähän peloteltiin alueesta ja sen vaarallisuudesta, mutta saimme yllättyä positiivisesti, eikä mitään ongelmia ilmennyt. Venetsian keskustassa vierähtää helposti pari päivää, jonka jälkeen ehkä kaipaa vaihtelua. Jos olisimme olleet pidemmällä reissulla, seuraavana vuorossa olisi ollut vierailu Maranon ja Lidon saarille. 

 Kaiken kruunaa gondola. 80 euroa maksava n. 30 minuutin kiertely kanaalin vesillä on kyllä hintansa väärti. Gondolaan mahtuu kuusi ihmistä nauttimaan rentouttavasta soutelusta ja kullekin jää maksettavaksi vajaa 14 euroa. 

 Oli muuten hassua huomata, kuinka sekaisin ja hämmentynyt sitä on kaikkien kielten sekamelskasta. Saksa tuntui taipuvan ulkomailla ihan eri tavalla kun täällä Itävallassa. Muutaman kerran tuli pyydeltyä anteeksi saksaksi ja hämmentyneenä aina kävelin eteenpäin ja yritin miettiä mikä se toinen sana on. Aika helpottavaa olla siis täällä ”Entschuldigung”-maassa, ei tarvitse nolostella luontaisesti suusta kumpuavaa anteeksipyyntöä, väärällä kielellä.

Nyt väsyneenä ja kroppa edelleen vähän krampissa junassa nukutun yön jäljiltä, on hyvä alkaa valmistautumaan tulevaan viikkoon. Luvassa on pitkiä päiviä ja jonkinlainen yllätysreissu ulkoliikuntakurssin merkeissä. 

Ihanaa nukkua omassa sängyssä, liikuttaa jalkoja vapaasti ja kääntyillä vaikka koko yö.

Auf Wiederschauen.

Viikko pikakelauksena.

Aurinkoisten päivien sekaan on mahtunut muutamia sateisia päiviä. Aurinkoisten ja sateisten päivien aikana on ehtinyt tapahtua paljon. On ollut laiskoja päiviä, ahkeria päiviä ja jotain siltä väliltä. On oltu kyyneliin asti liikuttuneita kauneudesta ja aivan ylitsevuotavan hämmentyneitä kaikesta. Mukaan on mahtunut turhautumista, ärsytystä, huvittumista ja ilahdusta.

Olen:

Käynyt ekskursiolla Gmundenissa. Reissuun sisältyi risteily Traunseellä ja patikointi vuorelle. Jaloissa tuntui kivasti ja silmiä hemmoteltiin valtavan upeilla maisemilla. 

Viettänyt aikaa saksan selviytymiskurssilla. Päästiin esittelemään taitoja (vähän jo ruostuneita), kun jo kokeneempien piti esitellä Linziä alkajille. Ängerrystä ja mongerrusta, vähän noloa. 

Odottanut. Meidän Learning Agreement siirtyi ja siirtyi. Lopulta koordinaattori unohti ilmoittaa meille tapaamisajan. Oli kyllä merkannut omaan kalenteriin. Täytyy myöntää, ettei käy kateeksi sitä työmäärää ja selvittelyä, jota kaikkien meidän Learning Agreementit aiheuttaa; joka lukukausi uudet harmaat hiukset. Onneksi muutaman käyntikerran jälkeen sain oman Learning Agreementin ja lukujärjestyksen näyttämään sopivalta. Maanantait ovat mukavasti yhdeksään asti illalla, keskiviikot hektisiä ensin harjoittelun ja sitten koulun parissa. Muutamat perjantai-iltapäivätkin vietetään koululla viiteen asti. Olisin toivonut vähän tiiviimpää menoa, mutta ehkä kurssien kontaktitunnit kompensoituu tehtävien määrällä. Hui.

 

Katsonut irlantilaista Hurlingia. En yritä turhaan selittää pelin sääntöjä tai mitä pelissä tapahtuu. Näillä silmillä (luonnollisesti silmälasit kotona) näin vaan hatarasti keppejä ja keppien kanssa, pallon perässä juoksevia muurahaisia. Matsin jälkeen lähdettiin paikallisten syysmarkkinoille / Oktoberfesteille, jossa saatiin ilotulitusnäytös, herkullisia kojuruokia ja vilaus siitä miten paikalliset bilettää litran tuopit kummassakin kädessä pöydällä hyppien. 

Laiskotellut.

Leikkinyt turistia. Käytiin maanantaina Höhenrausch-kierros. Höhenrausch on ”Matka Linzin yläpuolella”, joka sisältää taidetta, tehtäviä ja hauskoja yksityiskohtia. Pomppulinnassa me tulevat opettajat päästiin valloilleen ja ystävällisesti ajettiin kaikki lapset pois. Siellä naurettiin, hypittiin (toistemme päälle) ja vietettiin ihan varmasti liikaa aikaa. Muistona mustelma, edelleen kosketusarka. Oli suurta keinua vesiputouksen alla ja korkeaa tornia, joka vei kyllä taas sellaisiin maisemiin Linzin ylle, että sydämestä otti.

 

Saanut ensimmäisen vieraan muualta. Neiti K kävi pikku visiitillä täällä ja sain esitellä Linziä ja vaihtaa kuulumisia.

Vieraillut Erasmus Welcome-partyissä. Ei ihan ollut niin villiä menoa kuin olisi kuvitellut ja yön viimeinen trami toi kotiin ajoissa. 

Päässyt ensimmäiselle oikealle tunnille.Aika huipulta vaikuttaa meidän liikkaope täällä. Hassua muuten, kun sanoo olevansa Suomesta, monesti ensimmäinen reaktio on "Te puhutte sitte tosi hyvin englantia, anteeksi, että mun englanti on niin huono." Tekee mieli taputtaa olalle ja muistuttaa, että toinen kieli se on meillekin.

Käväisin myös IKEA:ssa täydentämässä tarvikevarastoa alkuviikosta ja vielä edessä on ainakin illallinen suomalaisporukalla ja lihapullien pyörittely viikonloppuna.

Olen kyllä nauttinut suuresti täällä olosta, mutta jotenkin kaikki tuntuu vielä keskeneräiseltä. Kaipaan kovasti jo sitä, että arki alkaa kunnolla ja opinnot lähtee käyntiin. Nyt tuntuu turhauttavalta vaan odotella koulun alkua, vaikka olisi jo ihan valmis pääsemään kiinni opintoihin. Kaiken muun suunnitteleminen jää vielä puolitiehen, kun ei tunnu saavan mistään kunnolla kiinni ennen kun arki oikeasti käynnistyy. Ensi viikolla alkaa jo muutama muu kurssi ja koulua on kunnialliset KAKSI päivää. 

Huippua viikonloppua!

Auf Wiederschauen.

Ps. Koulun seinää nyt tosiaan koristaa mun ensimmäinen ja viimeinen kosketus mallina olemiseen. Olisin ehkä voinut olla kuvauksellisempi, mutta mitä sitä todellista itseään peittelemään..