Viikko pikakelauksena.

Aurinkoisten päivien sekaan on mahtunut muutamia sateisia päiviä. Aurinkoisten ja sateisten päivien aikana on ehtinyt tapahtua paljon. On ollut laiskoja päiviä, ahkeria päiviä ja jotain siltä väliltä. On oltu kyyneliin asti liikuttuneita kauneudesta ja aivan ylitsevuotavan hämmentyneitä kaikesta. Mukaan on mahtunut turhautumista, ärsytystä, huvittumista ja ilahdusta.

Olen:

Käynyt ekskursiolla Gmundenissa. Reissuun sisältyi risteily Traunseellä ja patikointi vuorelle. Jaloissa tuntui kivasti ja silmiä hemmoteltiin valtavan upeilla maisemilla. 

Viettänyt aikaa saksan selviytymiskurssilla. Päästiin esittelemään taitoja (vähän jo ruostuneita), kun jo kokeneempien piti esitellä Linziä alkajille. Ängerrystä ja mongerrusta, vähän noloa. 

Odottanut. Meidän Learning Agreement siirtyi ja siirtyi. Lopulta koordinaattori unohti ilmoittaa meille tapaamisajan. Oli kyllä merkannut omaan kalenteriin. Täytyy myöntää, ettei käy kateeksi sitä työmäärää ja selvittelyä, jota kaikkien meidän Learning Agreementit aiheuttaa; joka lukukausi uudet harmaat hiukset. Onneksi muutaman käyntikerran jälkeen sain oman Learning Agreementin ja lukujärjestyksen näyttämään sopivalta. Maanantait ovat mukavasti yhdeksään asti illalla, keskiviikot hektisiä ensin harjoittelun ja sitten koulun parissa. Muutamat perjantai-iltapäivätkin vietetään koululla viiteen asti. Olisin toivonut vähän tiiviimpää menoa, mutta ehkä kurssien kontaktitunnit kompensoituu tehtävien määrällä. Hui.

 

Katsonut irlantilaista Hurlingia. En yritä turhaan selittää pelin sääntöjä tai mitä pelissä tapahtuu. Näillä silmillä (luonnollisesti silmälasit kotona) näin vaan hatarasti keppejä ja keppien kanssa, pallon perässä juoksevia muurahaisia. Matsin jälkeen lähdettiin paikallisten syysmarkkinoille / Oktoberfesteille, jossa saatiin ilotulitusnäytös, herkullisia kojuruokia ja vilaus siitä miten paikalliset bilettää litran tuopit kummassakin kädessä pöydällä hyppien. 

Laiskotellut.

Leikkinyt turistia. Käytiin maanantaina Höhenrausch-kierros. Höhenrausch on ”Matka Linzin yläpuolella”, joka sisältää taidetta, tehtäviä ja hauskoja yksityiskohtia. Pomppulinnassa me tulevat opettajat päästiin valloilleen ja ystävällisesti ajettiin kaikki lapset pois. Siellä naurettiin, hypittiin (toistemme päälle) ja vietettiin ihan varmasti liikaa aikaa. Muistona mustelma, edelleen kosketusarka. Oli suurta keinua vesiputouksen alla ja korkeaa tornia, joka vei kyllä taas sellaisiin maisemiin Linzin ylle, että sydämestä otti.

 

Saanut ensimmäisen vieraan muualta. Neiti K kävi pikku visiitillä täällä ja sain esitellä Linziä ja vaihtaa kuulumisia.

Vieraillut Erasmus Welcome-partyissä. Ei ihan ollut niin villiä menoa kuin olisi kuvitellut ja yön viimeinen trami toi kotiin ajoissa. 

Päässyt ensimmäiselle oikealle tunnille.Aika huipulta vaikuttaa meidän liikkaope täällä. Hassua muuten, kun sanoo olevansa Suomesta, monesti ensimmäinen reaktio on "Te puhutte sitte tosi hyvin englantia, anteeksi, että mun englanti on niin huono." Tekee mieli taputtaa olalle ja muistuttaa, että toinen kieli se on meillekin.

Käväisin myös IKEA:ssa täydentämässä tarvikevarastoa alkuviikosta ja vielä edessä on ainakin illallinen suomalaisporukalla ja lihapullien pyörittely viikonloppuna.

Olen kyllä nauttinut suuresti täällä olosta, mutta jotenkin kaikki tuntuu vielä keskeneräiseltä. Kaipaan kovasti jo sitä, että arki alkaa kunnolla ja opinnot lähtee käyntiin. Nyt tuntuu turhauttavalta vaan odotella koulun alkua, vaikka olisi jo ihan valmis pääsemään kiinni opintoihin. Kaiken muun suunnitteleminen jää vielä puolitiehen, kun ei tunnu saavan mistään kunnolla kiinni ennen kun arki oikeasti käynnistyy. Ensi viikolla alkaa jo muutama muu kurssi ja koulua on kunnialliset KAKSI päivää. 

Huippua viikonloppua!

Auf Wiederschauen.

Ps. Koulun seinää nyt tosiaan koristaa mun ensimmäinen ja viimeinen kosketus mallina olemiseen. Olisin ehkä voinut olla kuvauksellisempi, mutta mitä sitä todellista itseään peittelemään..