"Where is the good in good-bye?"

Kuusen koristelua joulutorilla harjottelukoulun kanssa.

Viimeiset viikot on olleet täynnä koulutehtäviä, pieniä reissuja (Wien), läksiäisdinnereitä ja haikeita heippoja. Suurin osa meistä tulee vielä takaisin lukukauden loppuun, mutta pieni porukka jää tältä lomalta kotiin. Viimeisinkin tästä porukasta on nyt lähtenyt. Iso talo ammottaa tyhjyyttään, vaikka sen huoneissa vielä ehkä ihmisiä onkin. Porukka on juuri se, jonka kanssa olen viettänyt tiiviisti aikaa. Kaikki on  huipputyyppejä ja erityisesti yksi tyyppi jättää kyllä keväälle ammottavan kolon.  Onneksi luvattiin puolin jos toisin ahdistella toisiamme viestein.

Bad Ischl ja Katrin-vuori

Viime päivinä on ollut varsin ristiriitaisia fiiliksiä. Toisaalta tuntuu, etten itse ole valmis vielä lähtemään, sillä on paljon nähtävää jäljellä. Toisaalta surullisimpien heippojen jälkeen, teki mieli jo itsekin pakata laukut lopullisesti ja jäädä Suomeen. Sain läksiäisiksi muutaman kirjeen ja niitä lukiessa on vollotettu silmät turvoksiin asti. En ehkä löytänyt tältä matkalta suuria sydänystäviä, mutta löysin ystäviä, jotka kyllä jäävät erityisesti mieleen.

Juna-asemalla seisoessa ja lähtijälle vilkuttaessa on kyllä helpottanut, että edessä häämöttää viikon loma Suomessa. Olisi ollut varsin surkeata olla täällä yksin joulu sen jälkeen kun on heipattanut muita kotiin.

Loppu vaihtoajalle lähden uteliain mielin. Toisaalta vähän jännittää millaiseksi ryhmän dynamiikka muotoutuu ja kenen kanssa viettää eniten aikaa. Oltiin kuitenkin oma ryhmämme suuremman ryhmän sisällä, joten vaatinee ehkä pientä "takaisin etsiytymistä". Toisaalta meidän koordinaattorit olivat kehuneet, että ollaan oltu mukavin ryhmä heidän aikanaan; tiivis ja hyvin toimeentuleva, joten ei liene hankalaa löytää seuraa. Oltiin kuulemma myös ensimmäinen ryhmä, joka järjesti kunnon läksiäisjuhlan ensimmäiseksi lähteville. 

Oon mä syönyt korvapuustia Wienissä.

Nyt pitäisi käydä tavaroita läpi ja miettiä, mikä jää jo tällä reissulla Suomeen. Siellä odottaa kaksi autuaan tietämätöntä, ruisleipää ja toivottavasti valkea joulu.

Auf Wiederschauen.