Skypepuhelua odotellessa vois vihdoin fiilistellä Prahan
reissua.
Praha viettelee kauniilla rumuudellaan, huokeilla
hinnoillaan ja oluenjuojan halvoilla (kuulemma erityisen hyvillä) oluillaan.
Rujoudellaan Praha on jotenkin kovin aito. Se ei huijaa katsojaansa ja piilota
elintasoaan hienosti rakennettujen ulkopintojen taakse vaan on juuri sitä mitä
on. Ravintolat houkuttelevat syömään monen lajin illallisia ja hinnat huimaa
päätä olemattomuudellaan. Ei tunnu vaikealta suunnitella uutta reissua.
Torstaina lähdettiin ja bussi vei meidät vajaassa neljässä
tunnissa Prahaan. Lähdin etsimään hostellia, joka löytyi lyhyen matkan päästä
bussipysäkin tuntumasta, eikä keskustaankaan ollut turhan pitkä matka kävellä.
Hostellin kanssa kävi muuten tuuri, mutta yöllä biletysreissulta palaavat
huonekaverit vähän häiritsivät unta. Lopulta vaivaantuneessa hiljaisuudessa
yritin olla kuuntelematta vastakkaisen sängyn pariskunnan petipuuhia ja kirosin
kadonneita, yleensä hyviä, unenlahjoja. Perjantaina siirryttiin meille
varattuun asuntoon, joka kyllä hurmasi avaruudellaan, tutuilla kämppäkavereilla
(ei yllätyksiä…) ja aivan erityisesti uunillaan. Illalla pistettiin parastamme
ja saatiin asunnon vessa näyttämään teurastamolta ja meistä itse kukin näytti
enemmän ja vähemmän teurastajalta. Ilta jatkui isoissa Halloween-juhlissa,
joiden organisaatio ei kuuden vuoden kokemuksenkaan jälkeen toiminut. Jonotuksessa
meni aikansa ja vähän hirvitti, ettei enää ihmisjoukon seasta löydäkään
kavereita. Luonnollisesti mulla oli mukana itävaltapuhelin, jolla ei soiteltu
mihinkään, joten eksyminen oliskin ollut viimenen vaihtoehto. Kaikilla tuntui
kuitenkin olevan hauskaa ja saatiin tanssia mielinmäärin jos jonkinmoisten
olioiden kanssa.
Lauantai meni kierrellessä ja syvälle Prahan syövereihin
eksyessä. Luonnollisesti maistui myös ruoka. Sunnuntai meni samaa kaavaa ja
maanantaina olikin aika palata takaisin Linziin. Prahasta tarttui mukaan
kasvanut vatsa ja flunssa, mutta myös pieni pala jotain aivan erityistä,
sellaista, mitä ei vielä missään toisessa kaupungissa ole vastaan tullut.
Parasta kotiinpaluussa oli ehkä, ainakin vatsan mielestä, pieni lepo kaikesta
syömisestä (ja juomisesta).
Auf Wiederschauen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti